Esipuhe

Muistan kuinka odotin malttamattomana kameran saapumista ja lopulta kun kusti paketin kuljetti, siihen tarvittiin vain 15 minuuttia ja olin ymmärtänyt mitä käsissäni oli. Välitön ”palautemaili” meinikin Fujifilmille kirjamellisesti näin: You have created 2x monsters. 

Siinä kaikki.

Edessä oli pian paluu Islantiin 8 vuoden jälkeen ja todellinen haaste uudelle Fujifilm X-H2s kameralle, sekä Fujifilm XF18-120mm f/4 objektiiville. Minä ”kiinteiden” todellinen suurkuluttaja ja ikuinen ”zoom vihaaja”(koska uskon, että zoom laiskistaa) pärjäisi vain yhdellä linssillä ja kameralla? Missä uutena aluevaltauksena vielä video..

Ei tule tapahtumaan.

Mukaan lähti vielä XF10-24mm f/4, XF16mm f/1.4, XF23mm f/1.4 ja XF50-140 f/2.8. Kuinka ollakkaan, kuvasin n. 80% kuvistani uudella XF18-120mm objektiivilla. Ei sillä, etteikö loput 20% kuvista olisi tärkeitä, mutta uskon, että nekin olisi luovuudella haastettu.

Lähtökohdat

Olen lähes koko Fujifilm ‘’urani’’ kuvannut X-Pro, X-T ja X-E rungoilla, sekä toisinaan GFX sarjalla. Aikanaan XH-1 runko ei herättänyt kiinnostusta allekirjoittaneessa, koska se muistutti liian paljon Nikon kamerarunkoja (todellista raakaa työvoimaa missä hauskuus tuntui olevan hierojan pöydällä jäykkien niskojen takia). Olin löytänyt Fujifilmista huvin ja hauskuuden työoloissakin, asia mistä en halunnut luopua. V*tun ennakkoluulot. 

Nyt oli tullut kuitenkin aika luopua luuloista ennakoiden ja ottaa tämä uusi todellinen työhevonen käteen, kuvata ja astua Islannin maaperälle takaisin sitten vuoden 2014. Entistä mielenkiintoisemman tästä projektista teki kyseisen rungon video-ominaisuudet jotka ovat tähän pieneen pakettiin silmiä hiveilevät. Liikkuva kuva ei ole vielä kiinnostanut minua (rakastan pysäyttää ajan), mutta näköjään vanhakin koira kiinnostuu uusista tempuista.

Tervetuloa artikkelin pariin, toivon, että kaadat kupin kahvia ja luet tämän kuin aikaa ei olisi.

Ensitunnelmat

Kevyt, tyylikäs ja jälleen onnistunut design. Yksi asia missä Fujifilm ei petä ikinä, on muotoilu. Toki, kehitystä on tapahtunut (paranneltu ote kamerasta ja painikkeiden uudelleen asettelu) alkuajoista, mutta nämä rungot ovat tyylikkäitä. On hauska huomata työkeikoilla ihmisten reaktioita kun otankin laukusta ‘’siron’’ ja kauniin kameran. Mikäs tuo kamera on? Filmilläkö kuvaat? Tosin, X-H2s näyttää hyvin paljon enemmän työmyyrältä kuin kauniilta kameralta ja niin sen kuuluukin näyttää.

Napit tuntuvat olevan oikeilla paikoilaan ja tarpeeksi suuret käsitellääkseni niitä hanskoilla (huom. Vertaus käy X-T2/XT-3 sarjoihin). Ote kamerasta on tukeva ja jämäkkä, huomattavasti parempi kuin X-T -sarjassa. Joystick on uusiutunut joka vaati itseltäni hieman totuttelua joka jatkuu edelleen. Mielestäni suuntakiekkojen olemassa olo ‘’Menu ok’’ painikkeella on tarpeellinen josta pidän. Mitä enemmän painikkeita rungossa, sitä vähemmän selailua valikoissa. Uudet akut suuri plussa (still kuvia yhdellä latauksella 700 kuvaa) ja noottia kamera saa selvän puolipainalluksen puutteesta. Tästä syystä kuvasin monta ‘’vahinko kuvaa’’, sekä en osannut täysin arvioida menikö video päälle vai ei. Pidän huomattavasti enemmän X-T3 sarjan selvästä erosta, mutta olen ratkaisukeskeinen ihminen niin on aika palata tässä kamerassa takanappi tarkennukseen. Solved!

Kuvaaminen

Huomasin nopeasti pelkoni X-H sarjasta turhiksi. X-H2s on mahtava kuvata ja oli ilo huomata kuinka paljon ominaisuudet jotka käyn myöhemmin läpi tukevat uusia ajatuksia. Nämä mahdollistava ajattelun pidemmälle, mahdollistavat luovuuden ja kysyvät rikkomaan omat juurtuneet ajatukset. Kamera joka riittää helposti siksi ainoaksi kameraksi reissun päälle, harrastukseen tai työoloihin. Se on kuitenkin tarpeeksi siro ja kevyt kantaakseni sitä koko päivän ja yllätyin kuinka kevyt kombo oli kyseessä XF18-120mm linssillä. Lähes joka suuntaan taittuva näyttö on kameran yksi suurista eduista luovuuden työntyessä ääripäihin. IBIS vakaaja mahdollistaa helposti käsivaralta liikkuvan kuvan kuvaamisen, mutta onneksi vakaaja ei ole liian tasainen, sillä pidän paljon pienestä liikkeen fiiliksestä.

Erittäin nopean tuntuiseksi kameran tekee X-Trans CMOS 5 HS kenno joka on pinottu päällekkäin. Tämä uusi ”tekniikka” mahdollistaa neljä kertaa nopeamman lukunoupeuden ja tätä tukemaan on tullut X-Processor 5 teho, joka mahdollistaa jopa 40 kuvaa /s ilman ”blackoutia”. Kamerassa on algoritmit jotka ovat suunniteltu löytämään kohteita jatkuvassa automaattitarkennuksessa mm. linnut ja tämä todella toimii!

Kaiken kaikkiaan kuvaaminen on tuttua Fujifilmia, mutta harppaus ”nopeaan” maailmaan on iso vrt. X-T3 kameraan. Fujifilm X-T4 on tarpeeksi lähellä ellei uusia video ominaisuuksia tarvitse (4:2:2 10-bit 6,2K/30P ja 4K/120P sisäinen videotallennus Apple ProRes).

Siinä missä Fujifilmin valitsin aikoinaan sen minua hidastavan ja rahoittavan ominaisuuksien vuoksi, en malta olla ajattelematta mihin suuntaan Fujifilmin sielu on suuntaamassa? Siinä missä haastetaan jo Sony ja Nikon nopeudella ja kovilla ominaisuuksilla, kysymykseni kuuluu- missä voimme mennä omaa polkua? Mikä saa minut tarttumaan kameraan ja unohtamaan ajan? Fujifilm X100V on lähellä tätä, mutta jotain.. jotain kaipaan vielä. Vai tuleeko ihmisyys vastaan ja en ole koskaan tyytyväinen? Pakenen itse kuvaamista ja tekemistä kameroiden taakse? Tähän kysymykseen nojautuisin kuitenkin, mutta kysymys Fujifilmin kulttuurista ja sielusta on kuitenkin relevantti.

Aika näyttää.

Henkilökohtaiset miinukset

• ISO, suljinaika ja EV kiekkojen puuttuminen. Tottuneena X-T sarjalaisen kuvaajana kaipasin näitä kiekkoja. Luultavasti vanhasta tottumuksesta, mutta ei ‘’valintarullien’’ kanssa työskentely ole niin hauskaa. Kummallinen ero fiiliksessä, mitä tulee kuvaamiseen. Rullista puuttuvat myös painikeominaisuus. PSMA kiekko ei houkuta, mutta C1-C7 valinnat (voit tallentaa jokaiseen ne asetukset jotka tarvitset) houkuttaa suuresti.
• Puolipainike lähes olematon laukaisimessa. Käytä back focusta. 
• SCM -tarkennus kääntövivun puuttuminen kameran etuosasta. Miksi käyttää kahta ehkä kolmea painallusta toimintoon jonka voi hoitaa yhdellä käännöllä, kuten aikasemmin.
• Edessä uuden muistikortin hankinta CFexpress johdosta. Positiivinen lompakkoa syövä ongelma. Huom. Kamerassa myös yksi SD paikka.
• Mennäänkö muotoilussa liian lähelle muiden ”tylsiä” kamera runkoja? 

Henkilökohtaiset plussat

• Runko tuntuu kädessä todella hyvältä ja suorastaan kutsuu kuvaamaan ja tutkimaan.
• Lähes joka suuntaan taittuva takanäyttö.
• Kevyt, kevyt jopa objektiivin ollessa kiinni.
• Suuret napit ja kameraa voi operoida myös hanskat kädessä.
• Nopea!
• EVF jatkaa parantumistaan, 120fps!
• 5 stopin IBIS.
• Akku kestää 700 kuvaa.
• Sulkimelle luvattu 500 000 kuvan kestävyys.
• 40fps sarjakuvaus jatkuvalla tarkennuksella
• Uusi kohteenseuranta

Lue lisää kameran teknisistä ominaisuuksista

Allekirjoittanut Instagramissa

Kiitos Toni Eskelinen & Fujifilm!